Bärenlohn ... g) Finnisch

 

Itsekkyyden palkka

tai

Kuinka karhu tunnisti kääpiöiden luonteen ja kiitti niitä

 

Elipä kerran kauan sitten pieni kääpiöperhe onnellisena ja tyytyväisenä Kristallivuoren juurella Ihmemetsässä. Eräänä päivänä heidän metsäänsä ilmaantui loukkaantunut karhu. Pienet pikkuruiset kääpiöt pelkäsivät kovasti valtavaa karhua, mutta pian he huomasivat, että se oli aivan liian heikko tehdäkseen heille pahaa. Epäröiden he uskaltautuivat lähemmäksi sitä. Pian he seisoivat sen ympärillä ja kysyivät, kuinka voisivat auttaa sitä. Karhu murisi ja murahteli, sillä se oli hiukan kiukkuinen itselleen, koska oli niin avuton. Metsästäjä oli vahingoittanut sitä vakavasti ja jokainen liikahdus sattui sen suureen haavaan, joka ei ottanut parantuakseen. "Minä olen aivan liian heikko metsästääkseni", murisi karhu, "jos en pian syö jotakin, kuolen nälkään." Kääpiöt neuvottelivat lyhyesti keskenään ja lupasivat tuoda karhulle syötävää. Pari pienistä kääpiöistä onki ja toi karhulle kaloja, toiset keräsivät marjoja ja hedelmiä ja eräät lähtivät metsälle saalistaakseen jäniksiä, kärppiä ja muita pieniä eläimiä. Mutta karhu oli kovin suuri ja kovin nälkäinen ja kääpiöt kovin pieniä. Pian he eivät muuta kerinneetkään kuin metsästää ja kerätä syötävää karhulle.

 

Kääpiöt olivat myös suojelijoita ja vartijoita pähkinäpensaalle, joka kasvatti joka kymmenes vuosi kultaisia maapähkinöitä. Pähkinöiden taikavoima oli niin suuri, että yhdenkin syöminen palautti sairaalle voimat ja terveyden. Sellaista kultaista pähkinää kääpiöt eivät kuitenkaan halunneet tuhlata karhuun, koska he toisaalta pelkäsivät sen voimaa ja suuruutta, sillä kun se tulisi taas voimiinsa, saattaisi se syödä heidät. Toisaalta he olivat myös saitoja, he pelkäsivät, ettei heillä olisi tarpeeksi kultaisia pähkinöitä itseään varten seuraavaan satoon saakka.

 

Ei kestänyt kauan, kun kääpiöt väsyivät huolehtimaan karhusta, sillä sen haava ei parantunut ja karhu oli aina vain liian heikko metsästääkseen. Yhä useampi kääpiö kieltäytyi auttamasta karhua. "Miksi sen pitikin tulla juuri meidän luoksemme?" he kysyivät ja valittivat: "Voi, kunpa emme olisi löytäneet sitä!" Erään pitkän, työteliään päivän iltana he kokoontuivat Kristallivuoren juurelle neuvonpitoon. Enemmistö kääpiöistä halusi jättää karhun kohtalonsa huomaan ja niinpä kääpiöitten johtajalle annettiin tehtäväksi kertoa karhulle päätöksestä; sen pitäisi jatkaa matkaansa, kunnes löytäisi jonkun toisen, joka auttaisi sitä. Kun karhu kuuli sen, se suuttui. Se ojentautui ja karjui korviahuumaavasti metsään. Karjuessaan se muuttui taikuriksi, Ihmemetsän hallitsijaksi. Kääpiöt olivat kuulleet jo paljon hänestä, mutta yksikään kääpiö ei ollut koskaan nähnyt häntä. "Se siis pitää paikkansa, mitä kuulin teistä!" huusi taikuri. "Te olette pelokkaita, arkoja ja itsekkäitä. Yksi ainoa kultapähkinä olisi säästänyt teiltä viikkojen vaivan huolehtia karhusta. Kiitokseksi ja korvaukseksi vaivoistanne haluan sitoa teidät ainiaaksi pähkinöihin, joista ette pysty eroamaan. Tästä lähtien teidän pitää levätä työstä ja nukkua niin kauan pähkinöiden seassa, kunnes saatte tilaisuuden auttaa jotakuta pähkinöiden taikavoimalla. Kun sen olette tehneet, päättyy myös kiroukseni. Jotta teillä voisi olla mahdollisuuksia lahjoittaa kultapähkinöitä tarvitseville, voitte joka kymmenes vuosi jättää pähkinät täydenkuun ajaksi." Tuskin oli taikuri lausunut kirouksensa, kun koko kääpiöperhe katosi kultapähkinöiden sekaan ja tähän päivään mennessä he eivät ole pystyneet irrottautumaan kultapähkinöistä. Niin kauan kuin niiden nukkuva hahmo näkyy maapähkinöissä, vaikuttaa karhutaikurin kirous.

 

 

Übersetzung: Jaana Toijala 2010

 

 

 line125rot 

 

Diesmal geht mein Dank für die Übersetzung an Jaana Toijala, die mir über den Umweg unserer Söhne, die gemeinsam die Oberstufe besuchen, das Märchen "Bärenlohn ..." ins Finnische übersetzt hat. Ganz lieben Dank für die Mühe und dafür, dass ich das Märchen mit einer neuen Klangfarbe in meinem Blog veröffentlichen darf.

 

Flower4You